VALmentaja
Haluan nähdä urheilijan aina kokonaisuutena. Treenaaminen ei ole irrallinen osa muusta elämästä, vaan siihen vaikuttaa koko elämä, kuten työt, perhe-elämä sekä muut harrastukset. Valmennuksessa en halua sivuuttaa niiden olemassaoloa, vaan rakentaa tehokkaan kokonaisuuden, joka tukee urheilijan tavoitteiden saavuttamista juuri hänen elämäntilanteeseensa sopivalla tavalla.
Miun tarina
Mie olen Joonas, Palo Sportsin perustaja, valmentaja sekä kilpaurheilija.
Urheilu on kulkenu miun matkassa läpi elämän. Nappulana pelasin koripalloa ja futista sekä touhusin kavereiden kanssa muita lajeja aina hiihdosta yleisurheiluun. Voimailu kuitenkin kiinnosti aina ja muistankin lämmöllä katseleeni iskän kanssa painonnostoa ja vahvinkilpailuja televisiosta, miettien miten hauskaa niitä olisi jossain vaiheessa kokeilla. Se ei kuitenkaan vielä silloin tullut ajankohtaiseksi, vaan vuodet vierivät koripallo- ja futistreenien välillä ravatessa.
Samalla kun moukarinheitto täytti kalenteria, painonnosto veti jatkuvasti puoleensa. EuroSportin kautta nähdyt kilpailut, YouTubesta löydetyt treenipätkät sekä treenaaminen Kuusankosken Kisan nostajien kanssa johti lopulta siihen, että päätin lähteä kokeilemaan kisaamista. Ensimmäisistä kisoista matkaan lähti nuorten SM-rajaan oikeuttava suoritus, ja pikku hiljaa harjoittelu muuttui moukarinheiton ohella treenaamisesta päämuotoiseksi painonnoston treenaamiseksi. Sille tielle lopulta jäätiin, ja ensimmäisen treenivuoden kruunasi 20-vuotiaiden Suomen mestaruus. Se sinetöi päätöksen alkaa panostamaan lajiin enemmän ja enemmän, tavoitellen yleisen sarjan huippua sekä kansainvälisiä kisalavoja.
Seuraavien vuosien ajan panostus painonnostoa kohtaan kasvoi vuosi vuodelta suuremmaksi. Treenimäärät, tehot sekä painot kasvoivat, ja kokovaltainen panostus kolmen peruspilarin - treenin, ravinnon ja levon - ympärillä hioutui pikkuhiljaa yhä tiiviimmäksi kokonaisuudeksi. Panostus alkoi tuottaa kunnolla hedelmää parin vuoden jälkeen, kun saavutin Joensuussa käydyissä kilpailuissa alle 23-vuotiaiden EM-rajan, ja pääsin ensimmäistä kertaa pukemaan sinivalkoiset päälle Albaniassa. Arvokisaedustus sujui mallikkaasti, ja kotiin tuomisina oli Euroopan 11. sija yhteistuloksessa ja 10. työnnössä - yksi nuoruuden unelmista täytettynä.
Yleisessä sarjassa tein tasaista nousua kohti huippua. Ensimmäisten vuosien tuloksetta jäämisestä noustiin ensin viidenneksi, ja vuonna 2024 pääsin kilpailemaan mitalista toden teolla Kalajoella. Tiukille menneen painonvedon myötä kisalavalle ei noussut kaikista terävin urheilija, ja mitalien kohtalo ratkesi vasta viimeisessä työnnössä: onnistumalla jalometallia kaulaan, epäonnistuneella kotiin ilman yhteistulosta. Onneksi henkistä puolta oli harjoiteltu ja edellisistä epäonnistumisista opittu, ja viimeinen nosto pysyi onnistuneesti suorilla käsillä. Toinen nuoruuden unelmista toteutui, kun sain sekä yhteistuloksen että työnnön SM-hopeamitalit kaulaan. Jo seuraavana vuonna sain taas tuulettaa SM-mitalien kanssa, kun Lohtajalla varman suorituksen myötä voitin hopeaa niin tempauksessa, työnnössä, kuin yhteistuloksessakin - ja pääsinpä yrittämään rautaa, jolla olisi ainakin hetkeksi siirtynyt SM-kultaan kiinni. Nälkä kasvaa syödessä, ja seuraaviksi tavoitteiksi onkin asetettu SM-kulta sekä arvokisaedustus yleisessä sarjassa. Oma urheilu-urani elää ja hengittää hyvin, ja matka kohti seuraavaa tasoa on alkanut.